Taas on muutama päivä vierähtänyt edellisestä kirjoituksesta, mutta tällä kertaa syynä oli Flow 2012.
Menin Flow'hon hyvän ystäväni kanssa pääosin katselemaan bändejä. Perjantaina oli hieman rauhallisempi meininki ja menimmekin kotiin heti Lykke Li:n keikan jälkeen. Lauantaina hieman railakkaampi meno ja Sunnuntaina krapulaisena istuimme eri nurmikoilla limua juoden, tupakkaa poltellen ja särkyneitä sydämiämme vertaillen.
Tästä ei nyt siis todellakaan ole tulossa Flow tiivistelmä, sillä en pysty kuvailemaan keikkoja, en ole kriitikko, asiantuntija tai alan ammattilainen. Nautin kaikista keikoista joilla olin, paljon. Nyt vain tuntuu niin tyhjältä niin on vaikeeta nauttia asioista samassa mittakaavassa kuin ennen.
Tämä sydämeni särkyminen "uudestaan" johtuu itsestäni. Kun jostain syystä aloimme muistelemaan vanhoja, edellistä kymmentä vuotta. Ja mitä siitä seuraa? Itkua, hampaiden kiristystä. Kuka haluaa väkisin tehdä juuri parantuneen haavan tilalle uuden? Ilmeisesti minä.
Ystäväni kysyi minulta viikonloppuna kysymyksen jota olen yrittänyt olla kysymättä itseltäni jo pitkään. "Mikä siinä teidänkin jutussa kiikastaa? Kuulostaa kuin teidän vain pitäisi lopettaa pelleily ja yrittää kerrankin kunnolla uudestaan"
Vastaus on vain harmillisen helppo. Luottamus.. Tai sen puute. Mikä hauskinta, silloin kun seurustelimme me emme ikinä ikinä ikinä pettäneet toistemme luottamusta.
Erohan tuli alunperin nuoren ikäni takia ja toisen kerran molempien elämäntilanteiden takia. Mutta sen jälkeen on tapahtunut vaikka ja mitä. Hän on valinnut jonkun toisen minun sijaan ja minä taas jonkun toisen hänen sijaan. Hän on uskonut huhupuheita kuulematta totuutta, minä olen luovuttanut juuri kun aika olisi ollut oikea. Ja silti, vuodet vierii ja hän on se ketä ajattelen kun olen surullinen tai ketä ajattelen kun kuulen oikein hyvän ja mieltä kohottavan biisin. Tai kun salaa haaveilen tulevaisuudesta, hän on aina siellä, tulevaisuudessa kanssani.
Ja kyllä, olenhan tässä elänyt aika "villiä" sinkkuelämää... vaihtaisin kaikki kokemukset päivät ja tulevat jos pääsisin kertomaan sille nuorelle minälleni "Älä lähde, sitä tulet katumaan ikuisesti"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti