Vietin yöni miehen luona. Miehen jota en enää ikinä pysty kesyttämään ja sen luona kelle sydämeni kuuluu kokonaan. Päivä oli täydellinen. Jokainen suudelma, halaus ja kosketus. Yritin tallentaa tuota tilannetta päähäni, jotta voin vain silmäni suljettua palata siihen hetkeen, mutta samantien kun astuin ulos ovesta oli se todellinen muisto jo kadonnut ja kuvat jotka näen päässäni vain palasia, kaikuja, siitä ootilasta mikä minulla oli hänen luonaan.
Jos saisin vain yhden päivän valita minkä viettäisin ehdoton valinta olisi joku niistä päivistä, mitä olen hänen kanssa viettänyt. Ja haluaisin olla sitä mieltä, että aikoinaan kun ensimmäisen kerran erosimme, että se ei ollut virhe enkä kadu sitä, olisi totta mutta en ole. Kadun sitä päivää enemmän kuin mitään muuta ja antaisin mitä vain jos pääsisin ajassa taaksepäin. Ehkä se onkin rangaistukseni, etten enää koskaan saa häntä täysin omakseni, koska menin heittämään 'sen oikean' kankkulan kaivoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti